 |
| Kuva |
maanantai 10. lokakuuta 2011
Osa XXXVIII
Äiskä täällä haikailee jonkin selvän merkin perään, että varmistuisi, että siellä yksiössä ollaan kotona ja asiat ovat hyvin. Oireetkin kun ovat lieventyneet, masu ei ole vielä kasvanut eikä ultralla ole tutkittu, niin tällä hetkellä täytyy vain luottaa, että jatkat matkassa mukana, Poks. Toivottavasti keskiviikon neuvolakäynti on hyvä kokemus ja selviää, miten täällä menevät nuo käynnit ja missä tehdään mitkäkin toimenpiteet.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
toi alku on kyllä jännää aikaa kun mistään ei voi olla varma, mutta kohta se vauva jo alkaa riehumaan eikä ole epäilystäkään että siellä ollaan :)
VastaaPoistaVoii, niitä tuntemuksia odotellessa... :)
VastaaPoistaMulla oli alussa niin vähän oireita, että olin varma jonkin olevan pielessä. Eikä pelkästään ihan alussa - koko raskaus kun on ollut melko oireeton nännien arkuutta lukuun ottamatta. Kun käly oksenteli ensimmäiset 4kk ja itse olin täysin ok, alkoi tuntua siltä, etten olisikaan raskaana. Joten oireettomuus ei kyllä kerro mistään. :)
VastaaPoistaItse kävin varhaisultrassa yksityisellä kun viikkoja oli kasassa muistaakseni 6+4. Olin lähdössä kuukaudeksi mieheni kotimaahan ja oli vain pakko saada tietää, että kaikki oli kohdallaan. Ja olihan siellä - noilla viikoilla löytyi jo sykekin. Eli jos hirveästi stressaat, mene ultraan niin olo helpottaa.
Olin ennen raskautta aivan varma, että mulla tulisi olemaan paljon pahoinvointia, mutta nyt kun sitä ei ole ollutkaan, niin jotenkin tuntuu nämä oireet niin vähäisiltä. Vaikka hyvähän se vain on, että ei tarvitse pyttyä halailla.. :D
VastaaPoistaOlen suht rennosti vielä pystynyt ottamaan tämän "epätietoisuuden", joten näillä näkymiin odotetaan ensimmäiseen kunnalliseen ultraan. Luultavasti siihen varhaisraskauden ultraan olisi tullut mentyä, jos sellainen olisi mahdollista teettää jossain lähellä, mutta matkaa on niille paikoille sen verran, että on ainakin vielä jäänyt.