maanantai 29. heinäkuuta 2013
Bonus nro 2 +
Pikkuveljesi saapui tänään maailmaan klo 8.14. :) Painoa herralla oli syntyessään kunnioitettavat 4 380 grammaa! :D Viikkoja kertyi 40+4 ja synnytys sujui kaikin puolin nopeammin ja helpommin kuin ensimmäisellä kerralla. Äiskällä on tosi huojentunut olo.
perjantai 7. joulukuuta 2012
maanantai 8. lokakuuta 2012
Bonus -
Keskenmeno. Vielä ei ollut pikkusisaruksesi aika, mutta kyllä me sinusta vielä isosisko tehdään. ♥
sunnuntai 26. elokuuta 2012
Bonus
Äiskän on pakko tulla tänne iloitsemaan, että sinusta on rakas pikkumurmelimme tulossa isosisko! ♥
Laskettu aika tullee olemaan 1.5.2013 eli teille on tulossa vuosi ikäeroa. Voi että, tätä äiti niin toivoi!!! :)
 |
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Osa CI
Sinun matkasi maailmaan onnistui ja sitä myöden tämä tarina/blogikin sai onnellisen lopun. Äiskä haluaa kiittää kaikkia matkaasi seuranneita sekä toivottaa iloista ja aurinkoista kesää! Näin sinun matkasi maailmaan huipentui:
Tapahtumat alkoivat perjantaina 4.5.2012 klo 20, jolloin äiskältä meni lapsivesi. Päivän mittaan pikkuhousuihin oli tullut muutamia tippoja jotain märkää, jonka äiti oli kuvitellut pissaksi luullen, että paikat antoivat jo sen verran periksi, että vähän virtsaa pääsi karkailemaan. Illalla imuroidessa äiti nousi kyykkyasennosta ja silloin housuihin valahti jo aika runsaasti nestettä, mutta vieläkin äiti luuli, että pissa ei pysy enää ollenkaan aisoissa. Vessaan päästyä asia kuitenkin valkeni, koska nestettä tuli ihan reippaasti pönttöön ilman tunnetta pissaamisesta ja pyyhkiessä paperiin tuli selvästi kirkasta limaa ja lapsivettä. Supistuksia ei ollut vielä lainkaan. Äiskä hieman säikähti tässä vaiheessa, koska neuvolassa oli edellisenä päivänä arvioitu, että sinun pääsi ei ole kiinnittynyt ja valmennuksessa saadussa paperissa luki, että sairaalaan pitäisi lähteä ambulanssilla, jos lapsivesi menee ja vauvan pää on kiinnittymätön. Äiti kuitenkin soitti synnytyssairaalaan ja sieltä kätilö sanoi, että ensisynnyttäjällä vauvan pää voi olla ylempänä. Koska sinä liikuit masussa reippaasti, niin kätilö arvioi, että tilanteen kehittymistä voi odottaa rauhassa, mutta toki sairaalaan saisi lähteä asian varmistamaan, jos siltä tuntuisi. Lapsiveden menon jälkeen sairaalaan tulisi joka tapauksessa lähteä noin 12 tunnin kuluttua, koska 18 tunnin päästä synnytys käynnistettäisiin, jos muuten asia ei olisi edennyt.
Tämän puhelun jälkeen äiti soitti isälle, joka oli töissä. Taisi isi hieman säikähtää, mutta otti asian silti hyvin rauhallisesti eikä hoppuillut kotiin. :) Tässä välissä äiskä alkoi pakkailla sairaalakasseja itselleen ja sinulle ja välillä rauhoittui tunnustelemaan, että sinä liikuskelet masussa kunnolla.
Kello 22 alkoivat supistukset. Ne tulivat heti säännöllisesti alle 10 minuutin välein ja olivat kestoltaan minuutin molemmin puolin. Äiti kirjasi kaikki supistukset ja osittain sinun liikkeesi ylös siihen asti, että lähdettiin sairaalaan. Supistukset voimistuivat koko ajan ja puolen yön jälkeen ne alkoivat olla selvästi kipeitä aiheuttaen painetta alavatsassa ja yläreisissä. Useimmiten supistukset tulivat 3-4 minuutin välein. Kello yksi yöllä äiti ja isä lähtivät ajamaan sairaalaan ja tunnin ajomatkan aikana supistukset tulivat hyvin tasaisesti neljän minuutin välein. Autossa äiskällä oli pikkuisen mukavampi asento kuin kotona ja supistukset eivät tuntuneet ihan niin pahoilta, mutta tässä vaiheessa supistukset olivat kuitenkin jo niin voimakkaita, että äiti ei pystynyt niiden aikana puhumaan vaan joutui keskittymään hengittämiseen ja helpottamaan oloa heiluttamalla jalkoja.
Äiti ja iskä saapuivat sairaalaan kello kaksi lauantain puolella. Ensimmäiseksi äippä sai vaihtaa sairaalavaatteet päälle: ihanainen avokaapu ja pötkyläsukat ylle. Masun ympärille äiskä puolestaan sai mittarin sinun sykkeen seuraamista varten. Kätilö otti ensin emättimestä pikatestin, jolla oli tarkoitus varmistaa, että lapsivesi oli todella mennyt. Näyteliuskan olisi pitänyt värjäytyä lapsivedestä, mutta pikatesti näytti negatiivistä. Kätilön mielestäkin siteessä kuitenkin täytyi olla lapsivettä, joten hän teki uuden testin, joka olisi sata prosenttisen luotettava. Tämä testi otettiin pumpulipuikolla hieman syvempää ja siitä tulos oli positiivinen, joten kätilö teki seuraavaksi sisätutkimuksen. Tässä vaiheessa äiti ei oikein tiennyt, mitä odottaa, mutta toivoi, että jotain olisi alakerrassa jo tapahtunut... Ja niinhän siellä olikin! Kohdunkaulaa ei ollut yhtään jäljellä ja äiskä oli kolme senttiä auki. Niimpä saimme siirtyä synnytyssaliin lämpimän kaurapussin kanssa, kun sykekäyrällä oltiin oltu puolisen tuntia. Kaikki sairaalan synnytyssalit olivat vapaana, joten äiskä valitsi ammeellisen salin varmuuden vuoksi, jos vaikka ammeessa loikoilu alkaisi jossain vaiheessa houkuttaa...
Synnytyssalissa äiskä ja iskä sitten odottelivat tilanteen etenemistä. Äiti kokeili terapiapallolla istumista, mutta se ei tuntunut miellyttävältä, joten keinutuoli sai kelvata istuimeksi, vaikka hieman kovalta tuntuikin. Supistukset olivat koventuneet ja äiti päätti kokeilla, josko ammeesta olisi helpotusta tilanteeseen. Ensin otettiin uusi käyrä istualtaan ja huomattiin, että supistukset eivät edelleenkään näy mittauksissa kovinkaan selkeästi, vaikka voimakkaita olivatkin. Syynä tähän oli kaiketikin äiskän oma rasvakerros... Kello neljä yöllä äiti sitten kiipesi ammeeseen ja isukki puolestaan könysi sängylle makoilemaan. Tosin iskäkin sai hetkeksi tehtäväksi seurata supistusten välejä, etteivät supistukset ammeeseen menon myötä vähentyneet. Tunnin ajan äiskä oli vedessä ja sinä aikana supistukset voimistuivat entisestään. Valmennuksessa oli neuvottu "laulamaan" matalaa a:ta supistusten aikana ja sitä äiskä harjoitti lähes koko synnytyksen ajan. Äiti ei huomannut vedestä olevan apua supistuksiin, mutta supistusten väliajat oli mukava köllötellä lämpimässä vedessä. Tunnin päästä supistukset olivat kuitenkin jo niin kipeitä, että äiti halusi jotain muuta helpotusta olotilaan.
Kello viisi yöllä kätilö teki uuden sisätutkimuksen ja totesi äidin olevan neljä senttiä auki. Sillä hetkellä äiskään meinasi iskeä epätoivo, sillä supistukset olivat todella kipeitä ja edistystä oli tapahtunut vain sentin verran. Kätilö kuitenkin lohdutti, että juurikin neljään senttiin aukeneminen tapahtuu hitaasti ja viimeiset sentit kymmeneen senttiin asti menevät yleensä paljon nopeammin. Tutkimuksen jälkeen otettiin taas uutta käyrää ja äiti alkoi hengitellä ilokaasua supistusten aikana. Ilokaasu ei kuitenkaan valitettavasti äiskän kohdalla ollut maineensa veroista. Kaasusta tuli pientä tokkuraista oloa, mutta mitään helpotusta siitä ei kyllä supistuksiin ollut ja puolen tunnin päästä kätilö alkoikin valmistella epiduraalia. Kätilö ei itse asiassa missään vaiheessa kysynyt, että haluaako äiti sitä, mutta ei äiskä kyllä mennyt sitä kieltämäänkään. Äippä oli hieman ennen synnytystä ajatellut, että voisi mahdollisesti yrittää pärjätä ilman epiduraalia, mutta kun tilanne oli päällänsä, niin kummasti sitä äiskäkin halusi kaikki mahdolliset helpotuskeinot käyttöön. Jossain vaiheessa äiti sanoikin isälle, että olisi ollut hullu, jos olisi jättänyt sen ottamatta...
Anestesialääkärillä kesti noin puoli tuntia tulla paikan päälle, joten epiduraali laitettiin kello kuusi aamulla. Äiti pelkäsi, miten pystyisi olla paikallaan epiduraalin laiton ajan, sillä supistukset olivat todella voimakkaita, mutta pistäminen sujui hyvin ja helpotti, kun kätilö piti äidin jalkoja paikallaan siinä vaiheessa, kun äiskä makasi kyljellään kyyryssä. Epiduraali alkoi vaikuttaa noin vartissa vieden kaikki kivut ja äiti saikin nukuttua isi kaverinaan 6.30-7.30 välisen ajan ollen samalla koko ajan käyrällä. Puoli kahdeksalta tuli aamupala, jonka äiti ja isä yhdessä söivät. Kahdeksan jälkeen epiduraalin vaikutus rupesikin häviämään ja supistukset alkoivat tuntua nopeasti hyvin voimakkaina. Sairaalan henkilökunnalla oli vaihtunut vuoro unien aikana ja loppusynnytyksen hoitikin kätilöharjoittelija, jota neuvoi kätilö ja paikalla oli lisäksi sairaanhoitajaopiskelija.
Puoli yhdeksän aikaan äiskällä tehtiin uusi sisätutkimus ja äiti oletti saavansa seuraavaksi lisää epiduraalia. Toisin kuitenkin kävi, sillä yllätykseksi ja iloksi äiskä olikin jo 8,5 senttiä auki! Unien aikana supistukset olivat siis saaneet tehdä rauhassa töitä ja edistystä oli tapahtunut melkoisesti. Lisää epiduraalia ei siis annettu, koska pian olisi ponnistusvaiheen aika. Puoli tuntia äiti joutui kärvistellä todella kivuliaiden supistusten kanssa, mutta sinä aikana aukesi loput 1,5 senttiä ja kello yhdeksältä äiti sai aloittaa ponnistamisen.
Ponnistaminen tapahtui "sänkytuolissa", jossa äiskällä oli ensin jalat koukussa alhaalla tuissa. Ponnistaminen eteni kätilöiden puheiden perusteella ihan hyvin, mutta äiskällä meinasi olla hieman vaikeuksia saada keskitettyä kaikki voimansa ponnistukseen, kun yhtä aikaa täytyi keskittyä myös hengityksen pidättämiseen. Jalat vaihdettiin jossain vaiheessa ylätukiin, joita oli melko hankala saada oikeille kohdille... Äiti ei tuntenut ponnistusvaiheessa repeämistä huolimatta kipua enää samalla tavalla kuin supistuksista kärsiessä, mutta väillä tuntui, että voimat loppuvat kesken. Äiskä sai ehkä todella juonen päästä kiinni vasta sitten kun ponnistusvaihe oli kestänyt jo 45 minuuttia. Äidistä ainakin itsestään tuntui, että oikea tekniikka löytyi vasta sitten. Pari kertaa äiskä kokeili ponnistusten välissä sinun päälakea ja päätti, että kyllä sinä sieltä ulos tulet. :) Pään syntyminen tuntui mahtavalta ja vartalo tulikin helposti perässä. Kun sinut nostettiin äiskän rinnalle lauantaina 5.5.2012 kello 9.59, oli tunne uskomaton. Siinä sinä olit. ♥
Yhden pienen yllätyksen sinä kuitenkin järjestit heti äiskälle, iskälle ja suurimmalle osalle sukulaisista ja ystävistä; sinähän olitkin Poksin sijasta Tyts! :D
Tapahtumat alkoivat perjantaina 4.5.2012 klo 20, jolloin äiskältä meni lapsivesi. Päivän mittaan pikkuhousuihin oli tullut muutamia tippoja jotain märkää, jonka äiti oli kuvitellut pissaksi luullen, että paikat antoivat jo sen verran periksi, että vähän virtsaa pääsi karkailemaan. Illalla imuroidessa äiti nousi kyykkyasennosta ja silloin housuihin valahti jo aika runsaasti nestettä, mutta vieläkin äiti luuli, että pissa ei pysy enää ollenkaan aisoissa. Vessaan päästyä asia kuitenkin valkeni, koska nestettä tuli ihan reippaasti pönttöön ilman tunnetta pissaamisesta ja pyyhkiessä paperiin tuli selvästi kirkasta limaa ja lapsivettä. Supistuksia ei ollut vielä lainkaan. Äiskä hieman säikähti tässä vaiheessa, koska neuvolassa oli edellisenä päivänä arvioitu, että sinun pääsi ei ole kiinnittynyt ja valmennuksessa saadussa paperissa luki, että sairaalaan pitäisi lähteä ambulanssilla, jos lapsivesi menee ja vauvan pää on kiinnittymätön. Äiti kuitenkin soitti synnytyssairaalaan ja sieltä kätilö sanoi, että ensisynnyttäjällä vauvan pää voi olla ylempänä. Koska sinä liikuit masussa reippaasti, niin kätilö arvioi, että tilanteen kehittymistä voi odottaa rauhassa, mutta toki sairaalaan saisi lähteä asian varmistamaan, jos siltä tuntuisi. Lapsiveden menon jälkeen sairaalaan tulisi joka tapauksessa lähteä noin 12 tunnin kuluttua, koska 18 tunnin päästä synnytys käynnistettäisiin, jos muuten asia ei olisi edennyt.
Tämän puhelun jälkeen äiti soitti isälle, joka oli töissä. Taisi isi hieman säikähtää, mutta otti asian silti hyvin rauhallisesti eikä hoppuillut kotiin. :) Tässä välissä äiskä alkoi pakkailla sairaalakasseja itselleen ja sinulle ja välillä rauhoittui tunnustelemaan, että sinä liikuskelet masussa kunnolla.
Kello 22 alkoivat supistukset. Ne tulivat heti säännöllisesti alle 10 minuutin välein ja olivat kestoltaan minuutin molemmin puolin. Äiti kirjasi kaikki supistukset ja osittain sinun liikkeesi ylös siihen asti, että lähdettiin sairaalaan. Supistukset voimistuivat koko ajan ja puolen yön jälkeen ne alkoivat olla selvästi kipeitä aiheuttaen painetta alavatsassa ja yläreisissä. Useimmiten supistukset tulivat 3-4 minuutin välein. Kello yksi yöllä äiti ja isä lähtivät ajamaan sairaalaan ja tunnin ajomatkan aikana supistukset tulivat hyvin tasaisesti neljän minuutin välein. Autossa äiskällä oli pikkuisen mukavampi asento kuin kotona ja supistukset eivät tuntuneet ihan niin pahoilta, mutta tässä vaiheessa supistukset olivat kuitenkin jo niin voimakkaita, että äiti ei pystynyt niiden aikana puhumaan vaan joutui keskittymään hengittämiseen ja helpottamaan oloa heiluttamalla jalkoja.
Äiti ja iskä saapuivat sairaalaan kello kaksi lauantain puolella. Ensimmäiseksi äippä sai vaihtaa sairaalavaatteet päälle: ihanainen avokaapu ja pötkyläsukat ylle. Masun ympärille äiskä puolestaan sai mittarin sinun sykkeen seuraamista varten. Kätilö otti ensin emättimestä pikatestin, jolla oli tarkoitus varmistaa, että lapsivesi oli todella mennyt. Näyteliuskan olisi pitänyt värjäytyä lapsivedestä, mutta pikatesti näytti negatiivistä. Kätilön mielestäkin siteessä kuitenkin täytyi olla lapsivettä, joten hän teki uuden testin, joka olisi sata prosenttisen luotettava. Tämä testi otettiin pumpulipuikolla hieman syvempää ja siitä tulos oli positiivinen, joten kätilö teki seuraavaksi sisätutkimuksen. Tässä vaiheessa äiti ei oikein tiennyt, mitä odottaa, mutta toivoi, että jotain olisi alakerrassa jo tapahtunut... Ja niinhän siellä olikin! Kohdunkaulaa ei ollut yhtään jäljellä ja äiskä oli kolme senttiä auki. Niimpä saimme siirtyä synnytyssaliin lämpimän kaurapussin kanssa, kun sykekäyrällä oltiin oltu puolisen tuntia. Kaikki sairaalan synnytyssalit olivat vapaana, joten äiskä valitsi ammeellisen salin varmuuden vuoksi, jos vaikka ammeessa loikoilu alkaisi jossain vaiheessa houkuttaa...
Synnytyssalissa äiskä ja iskä sitten odottelivat tilanteen etenemistä. Äiti kokeili terapiapallolla istumista, mutta se ei tuntunut miellyttävältä, joten keinutuoli sai kelvata istuimeksi, vaikka hieman kovalta tuntuikin. Supistukset olivat koventuneet ja äiti päätti kokeilla, josko ammeesta olisi helpotusta tilanteeseen. Ensin otettiin uusi käyrä istualtaan ja huomattiin, että supistukset eivät edelleenkään näy mittauksissa kovinkaan selkeästi, vaikka voimakkaita olivatkin. Syynä tähän oli kaiketikin äiskän oma rasvakerros... Kello neljä yöllä äiti sitten kiipesi ammeeseen ja isukki puolestaan könysi sängylle makoilemaan. Tosin iskäkin sai hetkeksi tehtäväksi seurata supistusten välejä, etteivät supistukset ammeeseen menon myötä vähentyneet. Tunnin ajan äiskä oli vedessä ja sinä aikana supistukset voimistuivat entisestään. Valmennuksessa oli neuvottu "laulamaan" matalaa a:ta supistusten aikana ja sitä äiskä harjoitti lähes koko synnytyksen ajan. Äiti ei huomannut vedestä olevan apua supistuksiin, mutta supistusten väliajat oli mukava köllötellä lämpimässä vedessä. Tunnin päästä supistukset olivat kuitenkin jo niin kipeitä, että äiti halusi jotain muuta helpotusta olotilaan.
Kello viisi yöllä kätilö teki uuden sisätutkimuksen ja totesi äidin olevan neljä senttiä auki. Sillä hetkellä äiskään meinasi iskeä epätoivo, sillä supistukset olivat todella kipeitä ja edistystä oli tapahtunut vain sentin verran. Kätilö kuitenkin lohdutti, että juurikin neljään senttiin aukeneminen tapahtuu hitaasti ja viimeiset sentit kymmeneen senttiin asti menevät yleensä paljon nopeammin. Tutkimuksen jälkeen otettiin taas uutta käyrää ja äiti alkoi hengitellä ilokaasua supistusten aikana. Ilokaasu ei kuitenkaan valitettavasti äiskän kohdalla ollut maineensa veroista. Kaasusta tuli pientä tokkuraista oloa, mutta mitään helpotusta siitä ei kyllä supistuksiin ollut ja puolen tunnin päästä kätilö alkoikin valmistella epiduraalia. Kätilö ei itse asiassa missään vaiheessa kysynyt, että haluaako äiti sitä, mutta ei äiskä kyllä mennyt sitä kieltämäänkään. Äippä oli hieman ennen synnytystä ajatellut, että voisi mahdollisesti yrittää pärjätä ilman epiduraalia, mutta kun tilanne oli päällänsä, niin kummasti sitä äiskäkin halusi kaikki mahdolliset helpotuskeinot käyttöön. Jossain vaiheessa äiti sanoikin isälle, että olisi ollut hullu, jos olisi jättänyt sen ottamatta...
Anestesialääkärillä kesti noin puoli tuntia tulla paikan päälle, joten epiduraali laitettiin kello kuusi aamulla. Äiti pelkäsi, miten pystyisi olla paikallaan epiduraalin laiton ajan, sillä supistukset olivat todella voimakkaita, mutta pistäminen sujui hyvin ja helpotti, kun kätilö piti äidin jalkoja paikallaan siinä vaiheessa, kun äiskä makasi kyljellään kyyryssä. Epiduraali alkoi vaikuttaa noin vartissa vieden kaikki kivut ja äiti saikin nukuttua isi kaverinaan 6.30-7.30 välisen ajan ollen samalla koko ajan käyrällä. Puoli kahdeksalta tuli aamupala, jonka äiti ja isä yhdessä söivät. Kahdeksan jälkeen epiduraalin vaikutus rupesikin häviämään ja supistukset alkoivat tuntua nopeasti hyvin voimakkaina. Sairaalan henkilökunnalla oli vaihtunut vuoro unien aikana ja loppusynnytyksen hoitikin kätilöharjoittelija, jota neuvoi kätilö ja paikalla oli lisäksi sairaanhoitajaopiskelija.
Puoli yhdeksän aikaan äiskällä tehtiin uusi sisätutkimus ja äiti oletti saavansa seuraavaksi lisää epiduraalia. Toisin kuitenkin kävi, sillä yllätykseksi ja iloksi äiskä olikin jo 8,5 senttiä auki! Unien aikana supistukset olivat siis saaneet tehdä rauhassa töitä ja edistystä oli tapahtunut melkoisesti. Lisää epiduraalia ei siis annettu, koska pian olisi ponnistusvaiheen aika. Puoli tuntia äiti joutui kärvistellä todella kivuliaiden supistusten kanssa, mutta sinä aikana aukesi loput 1,5 senttiä ja kello yhdeksältä äiti sai aloittaa ponnistamisen.
Ponnistaminen tapahtui "sänkytuolissa", jossa äiskällä oli ensin jalat koukussa alhaalla tuissa. Ponnistaminen eteni kätilöiden puheiden perusteella ihan hyvin, mutta äiskällä meinasi olla hieman vaikeuksia saada keskitettyä kaikki voimansa ponnistukseen, kun yhtä aikaa täytyi keskittyä myös hengityksen pidättämiseen. Jalat vaihdettiin jossain vaiheessa ylätukiin, joita oli melko hankala saada oikeille kohdille... Äiti ei tuntenut ponnistusvaiheessa repeämistä huolimatta kipua enää samalla tavalla kuin supistuksista kärsiessä, mutta väillä tuntui, että voimat loppuvat kesken. Äiskä sai ehkä todella juonen päästä kiinni vasta sitten kun ponnistusvaihe oli kestänyt jo 45 minuuttia. Äidistä ainakin itsestään tuntui, että oikea tekniikka löytyi vasta sitten. Pari kertaa äiskä kokeili ponnistusten välissä sinun päälakea ja päätti, että kyllä sinä sieltä ulos tulet. :) Pään syntyminen tuntui mahtavalta ja vartalo tulikin helposti perässä. Kun sinut nostettiin äiskän rinnalle lauantaina 5.5.2012 kello 9.59, oli tunne uskomaton. Siinä sinä olit. ♥
Yhden pienen yllätyksen sinä kuitenkin järjestit heti äiskälle, iskälle ja suurimmalle osalle sukulaisista ja ystävistä; sinähän olitkin Poksin sijasta Tyts! :D
keskiviikko 16. toukokuuta 2012
Osa C
Äiskä kertoilee vielä lyhyesti ennen syntymää tapahtuneista jutuista...
2.5.2012 kävimme koko perheen voimin synnytyssairaalan valmennuksessa, jossa kerrottiin ihan kattavasti käytännön asioista, kuten mistä ovesta mennään synnyttämään ja mitä kivunlievityksiä on mahdollista saada yms. Lisäksi puhuttiin imetyksen tärkeydestä ja käytiin tutustumassa yhteen synnytyssaleista ja osastolla perhehuoneisiin. Eivät kyllä äiskä ja iskä tässä vaiheessa vielä tienneet, miten nopeasti noita tietoja tarvittiinkaan. :D
3.5.2012 oli vuorossa neuvolakäynti. Mitään erikoista ei tuolloin ilmennyt. Äiti päivitteli lisääntynyttä turvotusta ja sen myötä pahentunutta rannekanavan ahtaumaa. Neuvolantäti arvioi sinua tunnustellessaan, että sinun pääsi ei ollut vielä kiinnittynyt ja tämän puolesta puhui myös se, että kohdunpohjan korkeus oli noussut eikä maha ollut laskeutunut alaspäin. Tuolloin varattiin uusi neuvola-aika viikon päähän eli 10.5.2012, mutta sen ajan äippä saikin sitten myöhemmin perua.
Turvotus: +
Verenpaine: 138/81
Pissa: +/+
Kohdunpohjan korkeus: 36 cm
Lapsiveden määrä: normaali
Tarjonta: rt
Syke: n. 150
Liikkeet: ++
Loput oirelistaukset olivat tällaisia:
20.4. (rv 36+0) turvotusta, nivusvihlaisuja
21.4. turvotusta, närästystä
22.-27.4.(rv 37+0)-3.5. turvotusta, nivusvihlaisuja harvakseltaan
4.5. (rv 38+0) turvotusta + pientä virtsankarkailua, joka paljastui lapsivedeksi
Viimeiset kahdet masukuvat näyttivät tältä:
Viimeinen masukuva on siis otettu kolme päivää ennen synnytystä, eikä tuo ainakaan äiskän silmään miltään valtavalta näytä... :) Sisältä paljastui kuitenkin mitä arvokkain rakkauspakkaus. ♥
2.5.2012 kävimme koko perheen voimin synnytyssairaalan valmennuksessa, jossa kerrottiin ihan kattavasti käytännön asioista, kuten mistä ovesta mennään synnyttämään ja mitä kivunlievityksiä on mahdollista saada yms. Lisäksi puhuttiin imetyksen tärkeydestä ja käytiin tutustumassa yhteen synnytyssaleista ja osastolla perhehuoneisiin. Eivät kyllä äiskä ja iskä tässä vaiheessa vielä tienneet, miten nopeasti noita tietoja tarvittiinkaan. :D
3.5.2012 oli vuorossa neuvolakäynti. Mitään erikoista ei tuolloin ilmennyt. Äiti päivitteli lisääntynyttä turvotusta ja sen myötä pahentunutta rannekanavan ahtaumaa. Neuvolantäti arvioi sinua tunnustellessaan, että sinun pääsi ei ollut vielä kiinnittynyt ja tämän puolesta puhui myös se, että kohdunpohjan korkeus oli noussut eikä maha ollut laskeutunut alaspäin. Tuolloin varattiin uusi neuvola-aika viikon päähän eli 10.5.2012, mutta sen ajan äippä saikin sitten myöhemmin perua.
Turvotus: +
Verenpaine: 138/81
Pissa: +/+
Kohdunpohjan korkeus: 36 cm
Lapsiveden määrä: normaali
Tarjonta: rt
Syke: n. 150
Liikkeet: ++
Loput oirelistaukset olivat tällaisia:
20.4. (rv 36+0) turvotusta, nivusvihlaisuja
21.4. turvotusta, närästystä
22.-27.4.(rv 37+0)-3.5. turvotusta, nivusvihlaisuja harvakseltaan
4.5. (rv 38+0) turvotusta + pientä virtsankarkailua, joka paljastui lapsivedeksi
Viimeiset kahdet masukuvat näyttivät tältä:
Viimeinen masukuva on siis otettu kolme päivää ennen synnytystä, eikä tuo ainakaan äiskän silmään miltään valtavalta näytä... :) Sisältä paljastui kuitenkin mitä arvokkain rakkauspakkaus. ♥
perjantai 11. toukokuuta 2012
Osa XCIX
Äiti ja isä saavat ylpeinä ilmoittaa, että sinä synnyit lauantaina 5.5.2012 kello 9:59. ♥
Sukupuoli: tyttö
Pituus: 47 cm
Paino: 3150 g
Äiskä palaa linjoille, kunhan arki jälleen rullaa. :)
Sukupuoli: tyttö
Pituus: 47 cm
Paino: 3150 g
Äiskä palaa linjoille, kunhan arki jälleen rullaa. :)
tiistai 24. huhtikuuta 2012
Tältä sinä Poks tulet näyttämään internetin ihmeellisen maailman mukaan:
Osa XCVII
Eilen (rv 36+3) käytiin koko perheen voimin poliklinikkakäynnillä synnytyssairaalassa paino- ja synnytystapa-arviossa. Ensiksi äiti ja isä tapasivat kätilön, joka mittasi verenpaineen ym. ja kyseli yleisesti voinnista. Kun äiskä kertoi, että sinä et ole mikään kovin kova liikkumaan siellä masussa (äidin omalla asteikolla, vertailukohdetta kun ei ole), antoi kätilö varmuuden vuoksi liikelaskennan ohjeet, mutta koko eilisen ja tämän päivän sinä Poks oletkin möngertänyt siellä aktiivisesti; ihan kuin osoittaaksesi, ettei äipän tarvitse olla huolissaan. :)
Erikseen tavattiin lisäksi lääkäri, joka suoritti ultrauksen ja tutki kohdunsuun tilanteen. Kohdunsuu oli lääkärin mukaan kypsä ja yhdelle sormelle auki. Äitiyskorttiin hän kuitenkin kirjoitti "2 sormi", mutta äiskä kyllä kuuli selvästi puhuttavan yhdestä sormesta, vaikka lääkäri puhuikin suomea hieman epäselvästi ulkomaalaistaustastaan johtuen. Painoarvioksi ultrauksen mittojen perusteella saatiin 2900 grammaa eli ihan hyvin sinulla on Poks painoa! Lääkäri arvioi, että sinusta saattaa tulla nelikiloinenkin, mutta epäili myös, että voisit mahdollisesti syntyä jo ennen laskettua aikaakin, koska kohdunsuu on jo niin kypsä. Hänen mukaan synnytys alateitse on joka tapauksessa mahdollinen, sillä äiskä on kuulemma "iso tyttö"... :D
Verenpaine: 148/88
Pissa: -/+
Kohdunsuu: pehmeä, pituus 2 cm
Lapsiveden määrä: normaali
Tarjonta: rt
Syke: +
Liikkeet: ++
Erikseen tavattiin lisäksi lääkäri, joka suoritti ultrauksen ja tutki kohdunsuun tilanteen. Kohdunsuu oli lääkärin mukaan kypsä ja yhdelle sormelle auki. Äitiyskorttiin hän kuitenkin kirjoitti "2 sormi", mutta äiskä kyllä kuuli selvästi puhuttavan yhdestä sormesta, vaikka lääkäri puhuikin suomea hieman epäselvästi ulkomaalaistaustastaan johtuen. Painoarvioksi ultrauksen mittojen perusteella saatiin 2900 grammaa eli ihan hyvin sinulla on Poks painoa! Lääkäri arvioi, että sinusta saattaa tulla nelikiloinenkin, mutta epäili myös, että voisit mahdollisesti syntyä jo ennen laskettua aikaakin, koska kohdunsuu on jo niin kypsä. Hänen mukaan synnytys alateitse on joka tapauksessa mahdollinen, sillä äiskä on kuulemma "iso tyttö"... :D
Verenpaine: 148/88
Pissa: -/+
Kohdunsuu: pehmeä, pituus 2 cm
Lapsiveden määrä: normaali
Tarjonta: rt
Syke: +
Liikkeet: ++
lauantai 21. huhtikuuta 2012
Osa XCVI
Äiskän täytyy tunnustaa, että oirelistausta ei ole tullut kirjoitettua lainkaan ylös edellisen aihetta koskeneen kirjoituksen jälkeen... Muutamia muutoksia lukuunottamatta vaivat ovat kuitenkin pysyneet viikkoja melkein samanlaisina:
2.(rv 29+0)-5.3. ajoittaista nivus- ja alavatsasärkyä
6.-9.(rv 30+0)-16.(rv 31+0)-23.(rv 32+0)-25.3. ajoittaista nivuskipua, joskus supistuksia
26.-29.3. lämpöilyä, nivussärkyä, supistuksia
30.3.(rv 33+0)-5.4. nivussärkyä, joskus supistuksia
6.(rv 34+0)-13.(rv 35+0)-19.4. ajoittaista nivussärkyä, välillä supistuksia, turvotusta jaloissa ja sormissa
Äipän nivuset ovat tosiaan huutaneet hoosiannaa jo pidemmän aikaa, eikä särky näytä laantuvan. Onneksi se kipu ei kuitenkaan juurikaan haittaa "elämistä", vaikka inhottavaa välillä onkin. Ennenaikaisia supistuksia on tullut välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta ne ovat olleet aina hyvin lyhytkestoisia, joten niiden osalta on vain treenit käynnissä. Sen sijaan pari viikkoa sitten alkanut uuden turvotuksen kausi on jotain todella rasittavaa! Nilkat ja jalkapöydät ovat niin turvoksissa, että äiskän on pitänyt turvautua löysiin lenkkareihin, vaikka sää ei ihan vielä niiden puolella olekaan. Myös oikean käden rannekanavan ahtauma on saanut uutta puhtia turvotuksesta ja sormet ovat melko lailla koko päivän puuduksissa pienestäkin rasituksesta. Runsas vedenjuonti on tuntunut hieman helpottavan nilkkojen turvostusta, mutta sormien puutumisen sillä ei ole ollut vaikutusta. Toki veden läträämisellä on sitten se yksi huono puolikin; äiti saa ravata vessassa vähän väliä. :D
2.(rv 29+0)-5.3. ajoittaista nivus- ja alavatsasärkyä
6.-9.(rv 30+0)-16.(rv 31+0)-23.(rv 32+0)-25.3. ajoittaista nivuskipua, joskus supistuksia
26.-29.3. lämpöilyä, nivussärkyä, supistuksia
30.3.(rv 33+0)-5.4. nivussärkyä, joskus supistuksia
6.(rv 34+0)-13.(rv 35+0)-19.4. ajoittaista nivussärkyä, välillä supistuksia, turvotusta jaloissa ja sormissa
Äipän nivuset ovat tosiaan huutaneet hoosiannaa jo pidemmän aikaa, eikä särky näytä laantuvan. Onneksi se kipu ei kuitenkaan juurikaan haittaa "elämistä", vaikka inhottavaa välillä onkin. Ennenaikaisia supistuksia on tullut välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta ne ovat olleet aina hyvin lyhytkestoisia, joten niiden osalta on vain treenit käynnissä. Sen sijaan pari viikkoa sitten alkanut uuden turvotuksen kausi on jotain todella rasittavaa! Nilkat ja jalkapöydät ovat niin turvoksissa, että äiskän on pitänyt turvautua löysiin lenkkareihin, vaikka sää ei ihan vielä niiden puolella olekaan. Myös oikean käden rannekanavan ahtauma on saanut uutta puhtia turvotuksesta ja sormet ovat melko lailla koko päivän puuduksissa pienestäkin rasituksesta. Runsas vedenjuonti on tuntunut hieman helpottavan nilkkojen turvostusta, mutta sormien puutumisen sillä ei ole ollut vaikutusta. Toki veden läträämisellä on sitten se yksi huono puolikin; äiti saa ravata vessassa vähän väliä. :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)