maanantai 4. kesäkuuta 2012

Osa CI

Sinun matkasi maailmaan onnistui ja sitä myöden tämä tarina/blogikin sai onnellisen lopun. Äiskä haluaa kiittää kaikkia matkaasi seuranneita sekä toivottaa iloista ja aurinkoista kesää! Näin sinun matkasi maailmaan huipentui:

Tapahtumat alkoivat perjantaina 4.5.2012 klo 20, jolloin äiskältä meni lapsivesi. Päivän mittaan pikkuhousuihin oli tullut muutamia tippoja jotain märkää, jonka äiti oli kuvitellut pissaksi luullen, että paikat antoivat jo sen verran periksi, että vähän virtsaa pääsi karkailemaan. Illalla imuroidessa äiti nousi kyykkyasennosta ja silloin housuihin valahti jo aika runsaasti nestettä, mutta vieläkin äiti luuli, että pissa ei pysy enää ollenkaan aisoissa. Vessaan päästyä asia kuitenkin valkeni, koska nestettä tuli ihan reippaasti pönttöön ilman tunnetta pissaamisesta ja pyyhkiessä paperiin tuli selvästi kirkasta limaa ja lapsivettä. Supistuksia ei ollut vielä lainkaan. Äiskä hieman säikähti tässä vaiheessa, koska neuvolassa oli edellisenä päivänä arvioitu, että sinun pääsi ei ole kiinnittynyt ja valmennuksessa saadussa paperissa luki, että sairaalaan pitäisi lähteä ambulanssilla, jos lapsivesi menee ja vauvan pää on kiinnittymätön. Äiti kuitenkin soitti synnytyssairaalaan ja sieltä kätilö sanoi, että ensisynnyttäjällä vauvan pää voi olla ylempänä. Koska sinä liikuit masussa reippaasti, niin kätilö arvioi, että tilanteen kehittymistä voi odottaa rauhassa, mutta toki sairaalaan saisi lähteä asian varmistamaan, jos siltä tuntuisi. Lapsiveden menon jälkeen sairaalaan tulisi joka tapauksessa lähteä noin 12 tunnin kuluttua, koska 18 tunnin päästä synnytys käynnistettäisiin, jos muuten asia ei olisi edennyt.

Tämän puhelun jälkeen äiti soitti isälle, joka oli töissä. Taisi isi hieman säikähtää, mutta otti asian silti hyvin rauhallisesti eikä hoppuillut kotiin. :) Tässä välissä äiskä alkoi pakkailla sairaalakasseja itselleen ja sinulle ja välillä rauhoittui tunnustelemaan, että sinä liikuskelet masussa kunnolla.

Kello 22 alkoivat supistukset. Ne tulivat heti säännöllisesti alle 10 minuutin välein ja olivat kestoltaan minuutin molemmin puolin. Äiti kirjasi kaikki supistukset ja osittain sinun liikkeesi ylös siihen asti, että lähdettiin sairaalaan. Supistukset voimistuivat koko ajan ja puolen yön jälkeen ne alkoivat olla selvästi kipeitä aiheuttaen painetta alavatsassa ja yläreisissä. Useimmiten supistukset tulivat 3-4 minuutin välein. Kello yksi yöllä äiti ja isä lähtivät ajamaan sairaalaan ja tunnin ajomatkan aikana supistukset tulivat hyvin tasaisesti neljän minuutin välein. Autossa äiskällä oli pikkuisen mukavampi asento kuin kotona ja supistukset eivät tuntuneet ihan niin pahoilta, mutta tässä vaiheessa supistukset olivat kuitenkin jo niin voimakkaita, että äiti ei pystynyt niiden aikana puhumaan vaan joutui keskittymään hengittämiseen ja helpottamaan oloa heiluttamalla jalkoja.

Äiti ja iskä saapuivat sairaalaan kello kaksi lauantain puolella. Ensimmäiseksi äippä sai vaihtaa sairaalavaatteet päälle: ihanainen avokaapu ja pötkyläsukat ylle. Masun ympärille äiskä puolestaan sai mittarin sinun sykkeen seuraamista varten. Kätilö otti ensin emättimestä pikatestin, jolla oli tarkoitus varmistaa, että lapsivesi oli todella mennyt. Näyteliuskan olisi pitänyt värjäytyä lapsivedestä, mutta pikatesti näytti negatiivistä. Kätilön mielestäkin siteessä kuitenkin täytyi olla lapsivettä, joten hän teki uuden testin, joka olisi sata prosenttisen luotettava. Tämä testi otettiin pumpulipuikolla hieman syvempää ja siitä tulos oli positiivinen, joten kätilö teki seuraavaksi sisätutkimuksen. Tässä vaiheessa äiti ei oikein tiennyt, mitä odottaa, mutta toivoi, että jotain olisi alakerrassa jo tapahtunut... Ja niinhän siellä olikin! Kohdunkaulaa ei ollut yhtään jäljellä ja äiskä oli kolme senttiä auki. Niimpä saimme siirtyä synnytyssaliin lämpimän kaurapussin kanssa, kun sykekäyrällä oltiin oltu puolisen tuntia. Kaikki sairaalan synnytyssalit olivat vapaana, joten äiskä valitsi ammeellisen salin varmuuden vuoksi, jos vaikka ammeessa loikoilu alkaisi jossain vaiheessa houkuttaa...

Synnytyssalissa äiskä ja iskä sitten odottelivat tilanteen etenemistä. Äiti kokeili terapiapallolla istumista, mutta se ei tuntunut miellyttävältä, joten keinutuoli sai kelvata istuimeksi, vaikka hieman kovalta tuntuikin. Supistukset olivat koventuneet ja äiti päätti kokeilla, josko ammeesta olisi helpotusta tilanteeseen. Ensin otettiin uusi käyrä istualtaan ja huomattiin, että supistukset eivät edelleenkään näy mittauksissa kovinkaan selkeästi, vaikka voimakkaita olivatkin. Syynä tähän oli kaiketikin äiskän oma rasvakerros... Kello neljä yöllä äiti sitten kiipesi ammeeseen ja isukki puolestaan könysi sängylle makoilemaan. Tosin iskäkin sai hetkeksi tehtäväksi seurata supistusten välejä, etteivät supistukset ammeeseen menon myötä vähentyneet. Tunnin ajan äiskä oli vedessä ja sinä aikana supistukset voimistuivat entisestään. Valmennuksessa oli neuvottu "laulamaan" matalaa a:ta supistusten aikana ja sitä äiskä harjoitti lähes koko synnytyksen ajan. Äiti ei huomannut vedestä olevan apua supistuksiin, mutta supistusten väliajat oli mukava köllötellä lämpimässä vedessä. Tunnin päästä supistukset olivat kuitenkin jo niin kipeitä, että äiti halusi jotain muuta helpotusta olotilaan.

Kello viisi yöllä kätilö teki uuden sisätutkimuksen ja totesi äidin olevan neljä senttiä auki. Sillä hetkellä äiskään meinasi iskeä epätoivo, sillä supistukset olivat todella kipeitä ja edistystä oli tapahtunut vain sentin verran. Kätilö kuitenkin lohdutti, että juurikin neljään senttiin aukeneminen tapahtuu hitaasti ja viimeiset sentit kymmeneen senttiin asti menevät yleensä paljon nopeammin. Tutkimuksen jälkeen otettiin taas uutta käyrää ja äiti alkoi hengitellä ilokaasua supistusten aikana. Ilokaasu ei kuitenkaan valitettavasti äiskän kohdalla ollut maineensa veroista. Kaasusta tuli pientä tokkuraista oloa, mutta mitään helpotusta siitä ei kyllä supistuksiin ollut ja puolen tunnin päästä kätilö alkoikin valmistella epiduraalia. Kätilö ei itse asiassa missään vaiheessa kysynyt, että haluaako äiti sitä, mutta ei äiskä kyllä mennyt sitä kieltämäänkään. Äippä oli hieman ennen synnytystä ajatellut, että voisi mahdollisesti yrittää pärjätä ilman epiduraalia, mutta kun tilanne oli päällänsä, niin kummasti sitä äiskäkin halusi kaikki mahdolliset helpotuskeinot käyttöön. Jossain vaiheessa äiti sanoikin isälle, että olisi ollut hullu, jos olisi jättänyt sen ottamatta...

Anestesialääkärillä kesti noin puoli tuntia tulla paikan päälle,  joten epiduraali laitettiin kello kuusi aamulla. Äiti pelkäsi, miten pystyisi olla paikallaan epiduraalin laiton ajan, sillä supistukset olivat todella voimakkaita, mutta pistäminen sujui hyvin ja helpotti, kun kätilö piti äidin jalkoja paikallaan siinä vaiheessa, kun äiskä makasi kyljellään kyyryssä. Epiduraali alkoi vaikuttaa noin vartissa vieden kaikki kivut ja äiti saikin nukuttua isi kaverinaan 6.30-7.30 välisen ajan ollen samalla koko ajan käyrällä. Puoli kahdeksalta tuli aamupala, jonka äiti ja isä yhdessä söivät. Kahdeksan jälkeen epiduraalin vaikutus rupesikin häviämään ja supistukset alkoivat tuntua nopeasti hyvin voimakkaina. Sairaalan henkilökunnalla oli vaihtunut vuoro unien aikana ja loppusynnytyksen hoitikin kätilöharjoittelija, jota neuvoi kätilö ja paikalla oli lisäksi sairaanhoitajaopiskelija.

Puoli yhdeksän aikaan äiskällä tehtiin uusi sisätutkimus ja äiti oletti saavansa seuraavaksi lisää epiduraalia. Toisin kuitenkin kävi, sillä yllätykseksi ja iloksi äiskä olikin jo 8,5 senttiä auki! Unien aikana supistukset olivat siis saaneet tehdä rauhassa töitä ja edistystä oli tapahtunut melkoisesti. Lisää epiduraalia ei siis annettu, koska pian olisi ponnistusvaiheen aika. Puoli tuntia äiti joutui kärvistellä todella kivuliaiden supistusten kanssa, mutta sinä aikana aukesi loput 1,5 senttiä ja kello yhdeksältä äiti sai aloittaa ponnistamisen.

Ponnistaminen tapahtui "sänkytuolissa", jossa äiskällä oli ensin jalat koukussa alhaalla tuissa. Ponnistaminen eteni kätilöiden puheiden perusteella ihan hyvin, mutta äiskällä meinasi olla hieman vaikeuksia saada keskitettyä kaikki voimansa ponnistukseen, kun yhtä aikaa täytyi keskittyä myös hengityksen pidättämiseen. Jalat vaihdettiin jossain vaiheessa ylätukiin, joita oli melko hankala saada oikeille kohdille... Äiti ei tuntenut ponnistusvaiheessa repeämistä huolimatta kipua enää samalla tavalla kuin supistuksista kärsiessä, mutta väillä tuntui, että voimat loppuvat kesken. Äiskä sai ehkä todella juonen päästä kiinni vasta sitten kun ponnistusvaihe oli kestänyt jo 45 minuuttia. Äidistä ainakin itsestään tuntui, että oikea tekniikka löytyi vasta sitten. Pari kertaa äiskä kokeili ponnistusten välissä sinun päälakea ja päätti, että kyllä sinä sieltä ulos tulet. :) Pään syntyminen tuntui mahtavalta ja vartalo tulikin helposti perässä. Kun sinut nostettiin äiskän rinnalle lauantaina 5.5.2012 kello 9.59, oli tunne uskomaton. Siinä sinä olit. ♥

Yhden pienen yllätyksen sinä kuitenkin järjestit heti äiskälle, iskälle ja suurimmalle osalle sukulaisista ja ystävistä; sinähän olitkin Poksin sijasta Tyts! :D

7 kommenttia:

  1. Kiitos kun kerroit synnytyksestä meille lukijoille :)

    Paljon onnea Tytsin johdosta <3

    VastaaPoista
  2. Valtavasti onnea!
    Lukijasi Tellu

    VastaaPoista
  3. Oikein Suuret Onnittelut! <3
    On ollut mukava seurata odotustasi! :)
    t:vauvan äiti itsekin

    VastaaPoista
  4. Maanantaina positiivisen testin vasta tehneenä tuli tippa linssiin blogiasi lukiessa, enkä päässyt montaa tekstiä kauemmas. Täytyy säästää loput tekstit muille aamuille :) Onnea vauvelista ja ihanaa vauva-aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja oikein antoisaa odotusaikaa sinulle! :)

      Poista